Diseño ecológico finlandés en Valencia

En Valencia hay una pizca de mi tierra! En el museo del Carmen han abierto una exposición interesante: NowHere Finland 2012. La exposición es sobre diseño sostenible finlandés. A parte de productos, también se presentan conceptos que favorecen al diseño y consumo sostenible. Esta abierto hasta el 12.5. 2013.

Valenciassa on pala Suomea! Museo del Carmenissa on meneillään NowHere Finland 2012 –näyttely. Se esittelee suomalaista ympäristömyötäistä muotoilua. Tuotteiden lisäksi esillä on konsepteja, joilla on positiivinen vaikutus ekologiseen muotoiluun ja kuluttamiseen.

Para un articulo que escribí sobre la exposición NowHere Finland 2012 quería saber la opinión de gente de aquí. Por eso entrevisté a los diseñadores de Uqu workshop. Francesco Intrieri, Patricia Soto Rodríguez e Isaac González ( de izq. a der. en la foto ) crean en Uqu imaginativos y fascinantes interiores, muebles e iluminación. Siempre respetando al medio ambiente. Además, ahora están trabajando con bambú. www.uquws.com

En la charla con ellos, me comentaron las propuestas finlandesas:

Tein näyttelystä artikkelin ja sitä varten halusin tietää, mitä mieltä paikalliset ovat näyttelyn anninsta. Pyysin näyttelyyn kolme Valenciassa asuvaa muotoilijaa Uqu-suunnittelutoimistosta. Uqun muotoilijat Francesco Intrieri, Patricia Soto Rodríguez ja Isaac González suunnittelevat ja valmistavat kekseliäitä sisustuksia, kalusteita ja valaisimia. Aina mahdollisimman ympäristömyötäisesti. www.uquws.com

Tässä muutamia heidän kommenttejaan näyttelystä:

No-chair-Design

Eero Yli-Vakkuri y Jesse Sipola lanzaron el desafío a los diseñadores de no crear sillas en el 2012. En vez de diseñar nuevos objetos, ellos animaban a arreglar antiguos productos o diseñar herramientas para la reparación.

Francesco: Es una buena manera de despertar la conciencia de diseñadores y consumidores. Podría funcionar entre diseñadores con una percepción de sostenibilidad más arraigada, pero creo que pocos de los diseñadores que crean productos nuevos en su día a día responderían al desafío.

No-chair-Design –kampanja
Eero Yli-Vakkuri ja Jesse Sipola haastoivat muotoilijoita jättämään suunnittelematta tuoleja vuonna 2012. Uusien tuotteiden sijaan he houkuttelivat muotoilijoita korjaamaan vanhoja kalusteita tai suunnittelemaan työvälineitä tavaroiden korjaamiseksi.

Francesco: Hyvä tapa herättää muotoilijoiden ja kuluttajien tietoisuutta.

Voisi toimia ympäristömyötäisten suunnittelijoiden joukossa. En usko, että pääasiallisesti uusia tuotteita suunnitteleva muotoilija olisi valmis ottamaan haastetta vastaan.

SULOisia värejä

En el taller de Ulla Lapiolahti y Päivi Hintsanen se hacen tintes para textiles de las pieles de frutas y verduras. 

Patricia: La idea es genial! Y muy importante, por que los tintes son super contaminantes. Pero no los usarían empresas tipo Zara. Porque los tonos de tintes no salen uniformes.

Francesco: Nunca se sabe! Podrían aprovechar el acabado variado.

Isaac: Lo podrían usar a nivel de publicidad. Las prendas serian ecológicas y ”únicas”.

Una de las propuestas es fácil de probar en casa: Se pone en un recipiente de vidrio hilos de lana con pieles de manzana. Se añade agua hirviendo. Se deja cerca de la ventana varios días. El bote se abre cuando el moho esta conquistando la lana.

Patricia: Los españoles en general no están nada por la labor de tener un bote con moho en su cocina!

SULOisia värejä

Ulla Lapiolahden ja Päivi Hintsasen työpajassa valmistetaan mm. hedelmien ja vihannesten kuorista värjäysvärejä.

Patricia: Mahtava idea, sillä juuri värjäysmateriaalit ovat todella saastuttavia. Hyödynnettävissä esim. käsityömäisessä lastentekstiili-mallistossa. Zaran-tyyppiset firmat eivät varmasti käyttäisi, sillä värjäyslopputulokset vaihtelevat suuresti.

Francesco: Mistä tiedät, he voisivat käyttää vaihtelevaa lopputulosta hyväkseen.

Isaac: He voisivat käyttää sitä hyväkseen markkinointimielessä. Ekologisia massatuotteita, mutta silti niissä olisi jotain uniikkia.

Patricia: Projektissa ehdotetaan pitämään villalankoja ja omenankuoria lasipurkissa ikkunanlaudalla. Langat otetaan pois ja pestään kun home valtaa kokeilun. Espanjalaiset eivät ole valmiita tällaiseen! 

Autere-arkku
Tuula Leppämäki ha creado un ataúd que tiene un certificado de sostenibilidad. Esta apto para enterramiento y cremación. ( Se ve entera en la primera foto. )

Isaac: Creo que a muchos españoles les gustaría ser enterrados en un ataúd pomposo.

Francesco: El diseño es muy limpio y parece muy finlandés. Esta muy bien que también los textiles son fáciles de descomponerse.

A mi me sorprende muchísimo que hay tantos ataúdes y urnas en la exposición. Parece que los finlandeses tienen una visión muy diferente de la muerte, mas natural. Como que al final también quieren ser parte de la naturaleza.

Autere-arkku
Tuula Leppämäen arkku on saanut ekologisen laatumerkinnän. Se soveltuu sekä maahan hautaukseen että tuhkaukseen. ( Arkku näkyy kokonaisena ensimmäisessä kuvassa. )

Isaac: Luulen, että suurin osa espanjalaisista haluaisi erittäin juhlallisen ja koristeellisen arkun.

Francesco: Tyylikäs muotoilu ja näyttää hyvin suomalaiselta. Hienoa, että myös sisustustekstiilit ovat luonnonmukaisia. Erittäin yllättävää, että näyttelyssä on useita arkkuja ja uurnia. Tuntuu, että suomalaiset ovat tajunneet elämän kiertokulun ja haluavatkin muuttua kuolemansa jälkeen osaksi luontoa.

Fotos/ Kuvat: Pablo Latorre, Suomen käsityön museo / Mikko Auerniitty, No-Chair-Design Challenge

Cambio de hojas

Esta claro. Una camisa blanca no lo va a ser mucho tiempo en el uso de una niña pequeña. La compré en las rebajas cuando Alma aun no comía sola, y no lo pensé bien... Resulta que una de las mil manchas que ha tenido, no se iba con ningún quitamanchas. No se veia en el algodón,  pero si se notaba en una de las hojas. Sustituí esa y un par más por otras hojas de una tela nueva. Ya parece nueva!

Pitihän se arvata. Valkoinen paita ei ole kauan valkoinen pienellä lapsella. Ostin paidan alennusmyynnistä, kun Alma ei vielä syönyt itse, enkä oikein ajatellut... Yksi paidan lukuisista tahroista ei lähtenyt millään. Puuvillan sain puhtaaksi, mutta koristelehdestä huomasi läikän kiusallisesti. Korvasin tahrallisen ja kaksi muuta uusilla, kankaasta leikatuilla lehdillä. Nyt on taas kuin uusi!  

Fotos / Kuvat: Ella

Qué casa! Stockholm

Visitamos esta casa de 34 metros cuadrados en Estocolmo hace un par de años. Su dueño Aarne que es finlandés vivía allí unos años hasta que se mudo a Suiza. Su casa tenía un orden estricto, pero ambiente relajado. A mi me encantó la mezcla de los detalles negros con toques de dulzura.

Kävimme tässä 34 neliön tukholmalaiskodissa muutama vuosi sitten. Sen omistaja, suomalainen Aarne asui siinä muutaman vuoden, kunnes muutti Sveitsiin. Asunnossa oli tiukka järjestys, mutta rento tunnelma. Siellä oli tarvittava määrä avaraa tilaa, persoonallisia esineitä ja sopiva annos mummolaromantiikkaa. Kiiltävänmustat elementit veivät voiton pastellien ja kukkakuosien hempeydeltä.

Fotos / Kuvat: Pablo Latorre

De peto a leotardos

Haalareista leggingsit

Kun nämä potkuhousut olivat Almalle jo liian pienet, sen resorit olivat tosi kuluneet. Kangas oli kuitenkin loistokunnossa. Ajattelin, että niistä tulisi hauskat leggingsit kevääksi. Saumurillani ei voi ommella päärmettä, joten ompelin lahkeisiin kaitaleet kangaspaloista. Alakäänteet voi ommella myös ompelukoneen pyöräneulalla.

Cuando este peto ya no le cabía a Alma, los bordes estaban en muy malas condiciones. Pero como la tela estaba impecable, pensé que serían unos leotardos divertidos para la primavera. Con mi mallador no puedo hacer dobladillos, entonces los hice con un trozo de tela. También se puede simplemente coser el camal con una aguja de bola ( de máquina ).

 

Haalarin muuttaminen leggingseiksi:
Como convertir un peto en leotardos:

1. Ota mallia sopivankokoisista leggingseistä, tai käytä käsityölehden kaavoja. Jos teet kaavat itse, leikkaa etu- ja takakappale takakappaleen mukaan. Kavenna etukappaleita sivusaumoista ja madalla edestä.

1. Haz el patrón usando otros leotardos o usa un patrón hecho. Si haces el patrón tu mismo, hazlo siguiendo los bordes de la parte trasera de los leotardos. Después haz las partes de delante mas estrechas y un poco más cortas del medio.

2. Tee ensin leggingsien vasen puoli. Aseta vasen etu- ja takakappale vastakkainen ja ompele niiden sivusaumat. Tee sama oikealle lahkeelle. 

2. Haz primero el lado izquierdo de los leotardos. Pon la parte delantera con la trasera de manera que quede el revés de la tela hacia fuera. Cose las costuras laterales. Haz lo mismo para el camal derecho.

3. Käännä vasen lahje oikein päin. Työnnä se nurinpäin olevan oikean lahkeen sisään. Ompele haarasauma. Siksakkaa ompelemasi saumat.

3. Haz la vuelta para el camal izquierdo y mételo dentro del camal derecho ( que aun esta al revés ). Cose la entrepierna. Haz un zigzag a todas las costuras.

4. Käännä ylälaidasta noin 2,5 cm vyötärökaitaleeksi. Kiinnitä nuppineuloilla ja ompele läheltä alareunaa. Jätä 2,5,cm aukko ompelematta, jotta saat kuminauhan pujotettua vyötärölle.

4. Dobla desde arriba 2,5 cm hacia dentro para la cintura. Prende la parte doblada con alfileres. Cose cerca del borde, pero deja una parte de 2,5 cm sin coser para poder meter la goma para la cinturilla.

5. Laita vyötärökaitaleeseen kuminauha hakaneulan avulla. 
5. Mete una goma dentro de la cinturilla con la ayuda de un imperdible.

 

6. Taita lahkeista ensin 1 cm ja sitten 2 cm, ja ompele saumat. Tai voit tehdä pienet lahjeresorit. Silitä lahkeisiin ensin palat tukikangasta, jotta tirkoo ei veny ommellessa. Ompele lahkeisiin aukon kokoiset jatkopalat. Taita ne oikealle puolelle ja tikkaa päältä.

6. Dobla de los camales primero 1 cm, y después 2 cm y cóselos con aguja de bola. Yo puse primero a los camales unos trozos de entretela para que la tela no se hiciera ancha. Cose unos trozos de tela a los camales. Dóblalos hacia la parte delantera y haz un pespunte encima.

 Kuvat / Fotos: Pablo Latorre