Punahilkan kori

 

Tämä kori syntyi lähes ilmaiseksi kotoa löytyvistä tarvikkeista. Tarkoitus oli tehdä kori huovasta, mutta koska ruskeaa huopaa ei löytynytkään kotoa, tämä mokkajäljitelmä sai kelvata.

TARVIKKEET:

Pahvilaatikon pala

Rispaantumatonta kangasta

Niittaaja

Sakset

Parsinneula ja paksua lankaa

Kuviokangasta liinaa varten

Ompelukone nauhan ja liinan valmistusta varten

1. Leikkaa noin 38 cm x 9 cm pala pahvista. Tee palan toiselle pitkälle sivulle 1,5 cm pitkiä leikkauksia 1-2 cm:n välein. Niittaa suikale lieriöksi, niin että päät menevät 2 cm toistensa päälle. Taita lieriön pienet leikatut kohdat sisäänpäin. 

2. Leikkaa 44 cm x 2 cm kokoinen suikale kantokahvaksi. ( kuvassa on kaksi palaa. Lopulta käytin itse vain yhtä, mutta olisi ollut ehkä parempi laittaa ne molemmat yhteen. Kahvasta tuli hieman lörpsö.)

3. Piirrä pohjapala lieriön avulla. Leikkaa se hieman koriosaa pienemmäksi.

4. Leikkaa kankaasta 1,5 cm leveitä suikaleita ja ompele ne pitkäksi nauhaksi. Itse lisäsin suikaleita koria tehdessä, jotta nauhaa oli helpompi kierrättää. Taita lieriön pienet leikatut kohdat melkein suoriksi. Niittaa nauhan alkupää pahviin. Kierrätä nauhaa aina hieman edellisen kierroksen päälle. Jätä loppupää korin alaosaan.

5. Aseta korin pohja paikoilleen. Pohjan avulla nauhan loppupää jää paikoilleen.

6. Tee kantokahvaan kiinnitysreiät parsinneulalla tai neulepuikolla. 

 7. Kiinnitä nauhan alkupää niittaamalla tai ompelukoneella. Kierrätä nauhaa ja ompele myös loppupää ompelukoneella tai niittaamalla.

8. Pistele kiinnitysreiät auki kankaan läpi. Tee kiinnitysreiät myös koriin. 

9. Ompele paksulla langalla kahvat koriin kiinni. Ompele pieni liina somasta kankaasta ja kiinnitä korin reunoihin muutamin huomaamattomin pistoin.

Kuvat / Fotos: Eveliina Ahonen

El carnaval

Meillä oli täällä kotikulmilla viime lauantaina katukarnevaalit. Tein Almalle punahilkan viitan ja pienen eväskorin.

Viitan tein Emma Hardyn kirjan: Disfraces divertidos para ninños – kaavoja mukaellen. Koska Alma on paljon pienempi kuin ohjeen mallityttö, päätin ensin pienentää hupun sopivaksi ja sen mukaan sitten pienentää itse viittaa. Huppukaavan sovittaminen seitsemänkuukautiselle tytyöntyllerölle oli enemmänkin piiloleikki kuin sovitussessio. Lapsella oli hauskaa ja lopulta myös äidillä, kun tajusin, että tämä homma pitää tehdä aika suurpiirteisesti.

Tuvimos carnaval en nuestro barrio el sábado pasado. Hice una capa de caperucita y una cestita para Alma.

La capa la hice cambiando un poco el patrón del libro de Emma Hardy: Disfraces divertidos para niños. Porque Alma es bastante mas pequeña que la chica del ejemplo, decidí primero ajustar la capucha. Probando el patrón fue mas como un juego de escondite que una sesión de costura. La chica se lo paso pipa y yo también cuando decidí dejar de hacer un patrón exacto.

Tässä on lopputulos. Mekko on alennusmyynneistä ostettu ensi talvea varten, siksi se on niin jättimäinen.

Aquí esta la capa. El vestido nos lo regalaron de las rebajas para el próximo invierno, por eso se ve tan gigante.

Huomenna laitan kuvia eväskorin tekovaiheista, jos vaikka joskus tulisi tarpeen.

Mañana colgaré fotos de como hacer la cesta, por si algún día hiciera falta.

Kuvat / Fotos: Eveliina Ahonen

Un día redondo

Kirjoitan tänne muistiin juttuja sisustuksesta, tee se itse  -ideoista, kauniista tavaroista ja paikoista, sekä mistä vaan asioista, joiden ansiosta päivä on minulle: un dia redondo. Pyöreä päivä voisi olla vapaasti käännettynä putkeen mennyt päivä. Espanjaksi se kuulostaa vaan paljon letkeämmältä! Ajatuksena on kirjoittaa pieniä pätkiä sekä suomeksi että espanjaksi. Espanjaksi kirjoittaminen on minulle haaste ja kielikurssi, sillä en ole koskaan oppinut sitä kunnolla. Puhekieli on tullut tutuksi Valenciassa vietettyjen seitsemän vuoden aikana. Tekstit eivät ole käännöksiä. Kääntäminen olisi liian vaikeaa ja tylsää, enkä varmasti jatkaisi koko hommaa muutamaa päivää pidempää.

Apuntaré aquí cosas de decoración, de manualidades, de casas y lugares bonitos y de cualquier cosa que para mi hace que sea un día redondo. Escribiré algo en fines y español. Para mi escribir en español es un reto y un curso de idiomas, porque nunca he aprendido a escribirlo correctamente. Hablarlo lo he aprendido durante los siete años que he vivido en Valencia. Los textos no son traducciones, porque traducir sería demasiado difícil y aburrido, y seguramente no seguiría haciendo esto más que un par de días.